|
|
- Inkerin lippu
Inkerin lipun synty liittyy inkerinsuomalaisten itsenäisyyspyrkimyksiin ja sotatoimiin koko
Inkerinmaan tai ainakin sen pohjoisosan liittämiseksi Suomeen
vuosina 1919-1920. Sotatoimiin osallistui inkeriläisten
sotajoukkojen lisäksi Inkerin itsenäistymistä ajaneita
suomalaisia heimoaatteen harrastajia, valkoisen Venäjän
sotayksiköitä ja virolaisia sotajoukkoja.
Tämän levottoman ja sekavan ajanjakson keskeisimmäksi
tapahtumaksi muodostui 2. helmikuuta 1920 tehty
Neuvosto-Venäjän ja Viron rauha. Viron joukoissa taistellut
Länsi-Inkerin rykmentti hajotettiin. Tämä tiesi vajaan kahden
tuhannen pakolaisen lisäystä Viroon. Osa läntisintä Inkeriä liitettiin Viroon.
Päällimmäiseksi nousi kysymys Inkerin kohtalosta.
Inkeriläispakolaisia oli silloin Suomessa noin 8000 henkeä.
Toiminta heidän keskuudessaan oli painottunut Inkerin länsi-
ja pohjoisosaan. Näillä alueilla inkeriläispakolaisten
asioita oli ajamassa Länsi- Inkerin Hoitokunta ja Pohjois-
Inkerin Hoitokunta. Hoitokuntien alueellinen sijainti oli
sanellut myös niiden pyrkimyksiä ja synnyttänyt tästä
johtuvia erimielisyyksiä. Pohjois- Inkerin Hoitokunta oli
pyrkinyt liittämään Inkerin Suomeen. Sen sijaan Länsi-
Inkerin Hoitokunta oli tavoitteissaan maltillisempi, eikä
uskonut, että Venäjä luopuu koskaan Inkeristä. Se tähtäsi
kansallisen sivistysitsehallinnon aikaansaamiseen. Hoitokuntien
tekemän kompromissin mukaan Kolppanan seminaarin viimeinen
rehtori maisteri Kaapre Tynni valtuutettiin edustamaan koko
Inkerin kansaa Tarton rauhanneuvotteluissa.
Myös Suomesta saatavaan apuun syntyi uutta uskoa, kun Suomi
käynnisti rauhanneuvottelunsa Neuvosto-Venäjän kanssa. Niiden
valmisteluvaiheessa elpyivät inkeriläisten toiveet saada
maakuntavaltainen autonomia tai vähintäänkin
kulttuuriautonomia. Venäjä ei hyväksynyt Suomen ehdotusta
puolueettoman, inkeriläisten asuttaman vyöhykkeen
muodostamista Rajajoen ja Nevan väliselle alueelle.
Tarton rauhansopimus allekirjoitettiin lokakuun 14. pnä 1920.
Venäläisen valtuuskunnan nimissä tehtiin pöytäkirjaan
erillinen inkeriläisiä koskeva ilmoitus, jossa vakuutettiin
Pietarin kuvernementin suomalaisväestön nauttivan täydessä
määrin niitä oikeuksia ja etuja, joita Venäjän lait
myönsivät vähemmistökansallisuuksille. Pöytäkirjaan
liittyi myös kohta, jossa luvattiin armahdusta Inkeriin
palaaville pakolaisille ja tukea heidän taloudellisten olojensa
helpottamiseksi.
Inkerin lippu nostettiin salkoon Kirjasalon Pusanmäen
juhlakentällä 5.12.1920, kun Kirjasalo luovutettiin
Venäjälle. Sinä päivänä Pohjois- Inkerin Erikoispataljoona
siirtyi Suomen puolelle.
Tarton sopimus käynnisti pakolaisten paluun Suomesta Inkeriin.
Osa Suomessa olleista inkeriläispakolaisista ei luottanut
Neuvosto-Venäjän hallituksen lupauksiin. Pakolaistoiminta
jatkui Suomessa Pohjois- Inkerin Hoitokunnan varassa. Sen
ylimääräisen kokouksen pöytäkirjassa maaliskuun 11.
päivältä 1921 oli Inkerin lippua koskeva kohta. Otteen
oikeaksi todistaneiden nimistä toinen on varmuudella Juho
Tirranen, toisen nimikirjoituksesta ei ole varmuutta.
” § 15. Vahvistetaan Inkerin lipun väri ja koko seuraavasti:
pohja keltainen; risti: sininen; ristin reunamaviivat:
tiilenpunaiset. Koko: korkeus: 100 cm.: 35 keltaista, 5
punaista, 20 sinistä, 5 punaista, 35 keltaista. Pituus 150 cm:
45 keltaista, 5 pun., 20 sinistä, 5 pun. 75 keltaista. ”
Keltainen pohja kaiketi kuvaa Inkerin viljavainioita, sininen
väri tuo mieleen joet, ja tiilenpunainen palauttaa mieleen
kadonneitten linnanvallien muurit.”
|
|
|
|
|
|
| |
|
|
INFOLAATIKKO... Lue lisää » |
|
| |
| |
|
